Arvostelu: Heavy Rain [PS3]

Quantic Dreamin kehittämä ja David Cagen ohjaama Heavy Rain on PlayStation 3-konsolin ehdotonta kärkikastia.
Lyhyesti sanottuna Heavy Rain on Film Noir-henkisyyttä huokuva murhatrilleri, joka ei oikeastaan ole edes peli, vaikka samaan aikaan se on yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä.
Vai pitäisikö tässä kohdin sanoa, että interaktiivinen elokuva?

Kontrollitkin on osattu tehdä todella simppeleiksi, vaikka välillä “nappikombot” yltyivätkin melkoiseksi napin painamiseksi (välillä jopa hakkaamiseksi).
Pelaajan tehtäväksi jää siis erilaisten nappikombojen suorittaminen, mutta se ei latista tunnelmaa lainkaan.
Peli tarjoaa niin paljon pieniä asioita, joita pelaaja voi halutessaan silti suorittaa.
Muunmuassa parranajo ja meikkaaminen oli melkoisen erikoisia kokemuksia.

Pelissä on neljä varsinaista päähenkilöä, joita pelaaja ohjastaa ja tekee heidän puolestaan päätöksiä.
Jokainen pelaajan tekemä päätös vaikuttaa pelin juoneen merkittävästi.

Ethan, perheen isä ja arkkitehti, on pelin keskeisin henkilö.
Sen enempää juonta paljastamatta Ethan kokee pelin aikana kovia, pelaajan valinnoista (ja valitsematta jä

Madison, joutuu pelin tarinan koukeroihin oikeastaan työnsä luonteen vuoksi.
Madisonkin kokee pelissä kovia, varsinkin pelaajan valinnoista johtuen.
Drinkkejä ei kannata jättää juomatta.

Norman, FBI-keltanokka, joka koittaa selvitellä Origami Killerin henkilöllisyyttä ja toimintatapoja.
Aluksi ajattelin, ettei hahmo tarjoa mitään, mutta.. ARI-laitteella kikkailu olikin loppujen lopuksi aika mielenkiintoista..
Normanillakaan ei ole aivan helppoa, pelaajan mahdolliset valinnat tekevät jopa työpaikasta helvetin.

Scott, pönäköitynyt yksityisetsivä, joka koittaa etsiä Origami Killerin jättämiä johtolankoja, joita Phillyn donitsipoliisit eivät ole huomanneet lainkaan.
Raivostuttava minä-minä-asenne oli tappaa mielenkiintoni peliin, kun pelailin Scottin ensimmäisiä tehtäviä.
Case: Laurenin aikaan Scott kuitenkin muodostui yhdeksi lempihahmoistani, eikä syyttä..

Päähenkilöiden hahmomallit ovat toimivia, mutta varsinkin eräs sivuhahmona vilahtava intialainen kauppias teki minuun suuren vaikutuksen.
Eläväisen oloinen Ali baba oli nimittäin jotenkin niin.. eläväinen.

Heavy Rainin tyyliin uskollisesti pelissä pääsee ohjailemaan paria muutakin hahmoa, joista ei voi juonta pilaamatta juurikaan kertoilla.

Kokonaisuutena Heavy Rain on yksi niitä harvoja pelejä, joista jopa naisväki nauttii.
Juoni on suunnitellusti kasattu ja hahmojen tuntemuksiin on liiankin helppo samaistua.
Erään hahmon tuskantunne tarttui ruudun välityksellä itseeni niin voimakkaasti, että oli pakko purra hammasta yhteen.
Tämä peli on ensimmäinen peli vuosiin, joka meinasi saada minutkin, raavaan miehen, itkemään. (Se edellinen oli Super Mario Worldin toinen kummitustalo..)
Epätoivo, ahdistus ja onnen hetket, niistä on Heavy Rainin käsikirjoitus tehty.

Äänimaailma toimii ja tuo tunnelmaa, tätä ei voi pelata kerta kaikkiaan kovin pienillä äänenvoimakkuuksilla.

Lopputiivistelmä:
Kaikkien pelaajien tulisi kokea Heavy Rain.
Jokainen pelaajan ohjailema pelihahmo voi kuolla pelin aikana ja erilaisia loppuratkaisuja on tolkuton määrä..

Heavy Rainin arvosteleminen on työlästä, sillä se sisältää niin paljon ominaisuuksia ja uskomattomia käänteitä, ettei sellaista määrää dataa saa mitenkään puristettua nippuun…

Ensimmäinen Heavy Rainista koskaan julkaistu traileri.

Ja vielä GamesCon 09-traileri.

Enempää pelistä ei juuri kannata YouTubella videoita katsoa, sillä ne spoilaavat juonta TODELLA ikävästi.